Jonkun Orhan Pamukin tuskin tarvitsee tehdä muuta elääkseen kuin sitä, mitä eniten haluaa elääkseen tehdä eli kirjoittaa.

Nyt olisikin helppo kuvitella, että tämänpäiväisen tekstin aiheena on ”epäoikeudenmukainen asemani suomalaisessa yhteiskunnassa suhteessa halukkuuteeni useiden ihmisten maailmankuvaa muokkaavaksi taiteilijasubjektiksi”, jolloin Orhan Pamukin nimen esiintyminen johdannossa olisi tulkittavissa kademielen sofistikoituneeksi manifestaatioksi.

Aikomukseni ei kuitenkaan ole pohdiskella tätä sangen epäkiitollista aihetta. Oikeastaan Orhan Pamukilla ei ole mitään tekemistä tämän tekstin kanssa, paitsi että on, koska hänen nimensä esiintyy siinä, ja joka tapauksessa vähintäänkin asetelman (kieltoni) synnyttämän negaation kautta.

Kolumniksi tämä teksti ei olisi hääppöinen. Blogiin se kelpaa, koska se edustaa luokittelussani ns. ”leppoisaa jutustelua”.

Opetelkaa sivistyssanoja ja unohtakaa small talk.