Olen ollut havaitsevinani jo aikoja sitten, että mikäli haluaa kirjailijaksi ja taiteiijaksi yleensä, on "ratkaisevissa määrin" kirjoitettava itselleen toisenlainen elämä, paskat siitä kuulostaako tämä romantisoinnilta kun se ei sitä ole, useimmille riittää ammattiin valmistuminen ja siitä en heitä moiti, mutta mitäs teette minusta poikkeusyksilön, turha enää tarjota Viisaita Ratkaisuja ("opiskele nyt ensin loppuun niin saat työmarkkinatukea, milloin pääset tienaamaan, kai sinä nyt aiot töihin mennä"), olisitte antaneet jakoavaimen, koska kirurgin instrumenteilla ei pultteja väännetä, ja tietenkin, ilman muuta ja Väistämättömästi tämä on omaa valintaani (en kai minä muuten avautuisi), mutta te olette Intersubjekti ja Konstruktio ja siten myös "minä", ja nyt tämä "minä" nousee vaatimaan oikeutustaan Teiltä ja myös ottaa sen, vaikka te farisealaisuudessanne haluattekin minusta äkkiä Kunnon Ihmistä, nyt kun Kirjailijuus onkin Hulluus & Typeryys & Pilvilinnojen Rakentaminen. Alkaa tosin olla myöhäistä.