Hermeettisen eli okkultistisen logiikan mukaan kaikessa on aina kysymys jostain Muusta. Jokainen asia liittyy mihin tahansa toiseen, eikä ole ainuttakaan asiaa, joka ei liittyisi mihin tahansa asiaan. Niinpä jokainen symboli on salaisuus ja jokainen salaisuus on symboli.

Kaikki voidaan ymmärtää metaforisesti. Umberto Eco huomauttaa The Limits of Interpretationissaan (Eco 1990: 36-37), että jopa niinkin tavallinen lause kuin ”John syö joka päivä omenan” saa metaforisen merkityksen hyvin vaivattomasti: ”John toistaa Aatamin synnin päivittäin.”

Analogian ja sympatian prinsiippi on sekin universaali. Asioita voi yhdistellä sanojen alkukirjainten, äänteellisten tai leksikologisten samankaltaisuuksien, kontradiktioiden, funktionaalisten ja lukemattomien muiden piirteiden perusteella. Tärkeitä ideoita piilee myös sellaisissa käytännöissä kuin tautologia, oksymoronia, ilmaisun hämäryys sekä vierasperäiset sanat (esimerkiksi kali-yuga, heksagrammi, Ahriman, Ahuramazda, omkara, hierofantit). Suositeltavia ovat lisäksi keinotekoiselta haiskahtavat etymologiat ja latinismit.

Hermeettisessä logiikassa on siis kysymys siitä, että on olemassa viesti (eksoteerinen merkitys eli kuollut kirjain), josta Viesti (esoteerinen merkitys eli ”tosi merkitys”) kirjoitetaan esiin. Seuraava käytännön harjoitelma lavastetusta tilanteesta paljastaa seikkaperäistä esitelmöintiä näppärämmin, mistä oikeastaan on kysymys.

Harjoitelman imuun päästäksenne kuvitelkaa itsenne kirjallisuusaiheiselle luennolle; myöhäisen iltapäivän aurinko on kesken liikkeensä pysähtynyt tylppäteräinen saha, joka viivoittaa lehtiönne ruudukkoa tahattomasti vinoon; luennoitsija on juuri päässyt alkuun, mutta teidän aikanne on jo siirtynyt omalle vyöhykkeelleen, josta ei ole paluuta…

Harjoitelma: ”Kuinka kaivaa Viesti esiin viestistä”

Luennoitsija:
— Metafiktion tutkimus 1980-luvulla oli taitekohta. Silloin termi ja sen yhteyteen luotu terminologia levisivät eri maissa kirjallisuudentutkimuksen kielenkäyttöön. Siten myös metafiktiivistä kirjallisuutta tai metafiktiivisiä kirjallisuuden piirteitä alkoi löytyä eri maiden kirjallisuudesta ja kirjallisuuden tutkimuksesta...

Adepti:
— Metafiktiivisen kirjallisuuden Piirre tekee itsensä Löydettäväksi aikakausien Kudoksesta… Mikä on tämä Piirre, joka ilmeisesti manifestoituu vain tiettynä Aikakautena? Nythän on selvästi huomattava, että Leviäminen on tapahtunut kaikkiin maihin, jotka ovat Eri (huom. esoteerinen luenta, sama = eri, ylinen = alinen, Ahriman = Ahuramazda, jne.)… Piirteen täytyy olla paitsi metafora (kuparipiirrokset, arkeologiset kaivaukset jne. jolloin se liittyy Heptaparaparsihinockiin eli Lakiin (entä Työläisten Lapionjäljet, jotka tunnetusti hämärtävät kykyä nähdä Pyhä Seitsenluku siellä sun täällä?) ”Metafiktiivisen kirjallisuuden Piirre” on väistämättä metafora, mutta mistä? Toisin sanoen Jokin tekee itsensä löydettäväksi Tietystä epookin kohdasta... Mikä on tämä JOKIN, ja mihin se meitä johdattaa? Varmastikin ennen pitkää kohti Umbilicus Tellurista, mutta tuo tie on pitkä, salaisuuksia täynnä...

Lähtökohta on siis tämä. Luennoitsija tuottaa salakieltä l. koodeja, jotka Vihityn on purettava. Vain ymmärtämätön hölmö kuvittelisi hänen puhuvan pelkästään metafiktiosta. Luennoitsija (joka nyt heittyy monoliitin varjona Tietoisuuteemme) saattaa olla Profeetta (etymologia, pro = ”ylivertainen”, feet = ”jalat”, ta = ”ottaa”; ”jalat ylittämättömästi Totuuden Kynnyksellä, Otanta Totuudesta, Otanta eli Osallisuus”).

Vakuuttavaa, eikö?

Te reduktionistit ja verifikaatioon uskovat infantiilit hölmöt, paralogiain orjat, ottakaa tämä Askel ja...