22. elok. 09: lauantai

 

Aamu

Tultiin seurakunnalle kymmeneksi. Olin ensimmäisenä paikalla. Räpläsin pianoa. Sami ja Juha ja Janne tulivat. Kasattiin kamoja, raahattiin autoihin joita oli kaksi. Ajettiin 40 kilometriä Pöllänlammelle. Perillä Sami kyseli ettei ”kellää olis avainta niiq”. Lausutun epäilyksen evoluution vaiheessa 2 älysimme leirikeskuksen avaimen jääneen seurakunnalle. Arvottiin ne kaksi onnekasta jotka saavat hakea avaimen. Janne alkoi kehitellä kompleksista arvontametodia jonka toteuttaminen olisi vienyt iltapäivän. Päädyimme käpyyn ja suljettuihin nyrkkeihin. Arpa lankesi Juhalle ja minulle. Takaisin leirikeskuksella: alettiin kasata rumpuja ja laittaa studiota pystyyn. Fantastinen sää muuten, juuri tällaisina päivinä ihmisen mieleen yleensä juolahtaa tehdä pitkä päivätyö sisätiloissa sähkölaitteiden keskellä. Rakennus johon kasaamme studion on miellyttävän viileä.

 

Sessiot & vaiheet

 

joskus puolenpäivän aikoihin

Käynnistän koneen. Janne huomauttaa jokaisen liikkeemme tulevan seuratuksi. Huomautan kirjoittavani Jannen huomauttaneen jokaisen liikkeemme tulevan seuratuksi. Sami ja Juha säätävät peltiständien kanssa. Yksi unohtunut seurakunnalle. Korvaava ständi saadaan asettamalla villasormikas mikkiständin päähän pehmusteeksi. Kicks arse. Sojottava ”keskisormi” tungetaan splash-pellin reikään jolloin saadaan symboliikaltaan eklektinen mutta muuten toimiva systeemi.

 

Juha treenailee. Minä ja Janne aterioidaan. Janne (jolla ei ole korvatulppia) pakenee meteliä toiseen huoneeseen. Paperilautanen pettää ja ajatusta nopeammin maksalaatikko asettuu lojumaan lattialle epäsuhtaisiksi palleroiksi. Janne kieltää minua laittamasta ”maksalaatikon putoaminen” -episodia päiväkirjaan iloittuani tapahtumien kirjon vivahteista & runsaudesta. Janne saa jostain korvatulpat. Taivas ulkona on ns. syvänsinen. Olen ottanut mukaan luettavaa, kannettavan ja piirustusvälineet. Ajankuluksi. Juhan soittaessa vetelee Sami piuhoja. Sen tukikohta on viereinen huone joka on täynnä ns. kamoja. Itse olen äänityshuoneessa joka on isoin & viihtyisin. Mietin vuotavatko näppäimistön äänet nauhalle jos.

 

joskus iltapäivällä

Mietin, jaksaisiko illalla lämmittää saunan. Kun täällä ollaan, niin pitäisi.

 

Käyn isossa rakennuksessa räpläämässä sähköurkuja, joiden soundi on fantastinen. Miksi ne ovat täällä metsän perseessä, täydelliset sähköurut? Mietin paljollako lähtisivät. Kunnon progesoundi. Inspiroiduin heti. Kun tulen takaisin, Juha on alkanut äänittää.

 

Juha sai rummut purkkiin. Pääpiirteissään. Soittaa tanakasti. Sami lämmittää pakastepizzan. Samin lämmittäessä pizzaa isossa rakennuksessa Juha toteaa kaiken menneen päin persettä mitä minä en äänityksissä läsnäolleena niele kakistelematta. Kyseessä on Ä.J.D.O., äänityksenjälkeinen depressiivinen olotila, jolle on ominaista ensimmäisessä vaiheessaan lähes viaton ambivalenssi joka sitten kiihtyvässä tahdissa kehittyy pettymyksensekaiseksi tunteeksi jossa subjekti inhoaa itseään ja maailmaa. Janne tulee ulkoa, sanoo käyneensä uimassa. Itse olen seuraillut äänitystä. Janne soittelee huvikseen rumpuja. "Äärimmäistä mikrorytmiikkaa."

 

alkuillasta

Juha jatkaa äänittämistä, koska pystyy mielestään parempaan. Silverin perusriffi vaatii tarkkuutta & vakautta. Sanoo alkavansa lämmetä. Uusintaottoja, uusintaottoja.

 

Ilta. Juha jatkaa. ”Mie jaksan kyllä soittaa.” Kävin soittamassa urkuja ja kirjoitin muistiin näppärän teeman. Saa nähdä ehditäänkö tänään mitään bassoja vedellä, olisi kyllä mukava.

 

Rummut valmiit. Aletaan bassoja. Kello on 19:23. Jatkossa päätän merkitä täsmälliset kellonajat.

 

20:01

Janne virittää bassoa. Etsittiin ”leffakohtaan” soundeja, ei löydetty vielä. Haluan sellaisen, jossa alukeääni on häivytetty niin ettei sormella soittaminen kuulu. Päätetään etsiä sellainen joskus myöhemmin, koska sitä kohtaa ei kuitenkaan tehdä tänään. Sami pyytää minua lukemaan otteen studiopäiväkirjasta. Luen sen kohdan, jossa mainitaan Jannen huomauttaneen jokaisen liikkeemme tulevan seuratuksi eli johon olen kirjoittanut huomauttaneeni että olen kirjoittanut Jannen huomauttaneen jokaisen liikkeemme tulevan seuratuksi.

 

21:16

Bassoja nauhoiteltu. Lepotauko. Pimenee.

 

21:24

Jatketaan bassoja. Sitten lähdetään kohti Joensuuta. Ja nukkumaan.

 

 

23. elok. 09: sunnuntai

 

12:48

Janne jatkaa bassojen nauhoittamista. Tapettiin pihalla kiemurteleva kyynpoikanen. Vaimonikin mukana tällä kertaa, keräilee marjoja, rentoutuu. Minulla lievää pahoinvointia. Sain eilen idean urkusoolosta. Heti 1. kitarasoolon jälkeen. Vähän enemmän ns. äksöniä. Tarkkaamosta kuulen Jannen sanovan: ”Tää on ihan skeidaa.” Varmaan yksi tyypillisimmistä lausahduksista tämän viikonlopun aikana. Mitä tulee rumpunauhoituksiin (eilen) ja tyypillisiin episodeihin, niin ainakin tällaista tapahtui paljon:

 

JUHA

(Soittaa pari lähes täydellistä tahtia.) Joo, otetaas uusiks, sehän meni päin persettä.

 

SAMI

Ok.

 

JUHA

(Soittaa pari täydellistä tahtia.) Joo, eihän tota kestä kuunnella: TÄÄ EI OO ENÄÄ EES MUSIIKKIA HÄH!

 

SAMI

Ok. Uusiks sitten vaan.

 

JUHA

(Soittaa pari täydellistä tahtia.) No katotaas eteenpäin taas, nyt se kai meni.

 

Myöhemmin samat tahdit kuunnellaan uudestaan ja Juha hämmästelee millaista skeidaa on tullut purkitettua.

 

14:11

Bassot purkissa. Jonne laittelee kamoja valmiiksi. Nätti uusi kitara. Leirikeskuksen tilat näyttävät siltä, että täällä on miksattu, yövytty, soitettu, syöty, jauhettu skeidaa & kirjoitettu studiopäiväkirjaa. Päivä on jälleen kaunis eli taivas on ns. sininen.

 

15:46

Istuttiin nuotiolla Jannen ja Juhan kanssa. Puut olivat märkiä, eivät syttyneet heti. Janne totesi etteivät puut syty pyöreältä puolelta, mikä pitää paikkansa. Johdin tästä loogisen aksiooman, joka on, etteivät täysin pyöreät puut pala. Mihin Janne, etteivät ns. metsäpalot ole mahdollisia, koska metsän puut ovat pyöreitä. (Tämän vuoksi myös pyöröhirsitalot ovat eräitä paloturvallisimmista rakennusvaihtoehdoista. Ne eivät yksinkertaisesti voi syttyä palamaan.)

 

18:40

Melkein kaikki kitarat purkissa eli riffit ja soolot. Intro puuttuu, samoin lopun fiilistelyt. ”Ihan paska soolo”, totesi vuorostaan Jonne. Bändissämme vallitsee tasa-arvo, jokainen on vuorollaan kuraa. Niinpä niin:

 

JUHA

(Äänitysten jälkeen.) Ihan paskaa settiä.

 

JANNE

(Äänitysten jälkeen.) Ihan paskaa settiä.

 

JONNE

(Äänitysten jälkeen.) Ihan paskaa settiä.

 

SAMI

(Äänitysten jälkeen.) Mä taidan syödä.

 

Lisäksi on olemassa ns. 20 oton sääntö eli kun sanotaan ”otetaan nyt vielä pari kertaa”, soitetaan sama 20 kertaa. Sitten: ”Tää on nyt viimenen”, mikä tarkoittaa että otetaan sama 10 kertaa, käydään heittämässä pohjavedet hokien ”että mä oon kuraa, kaikki on kuraa” ja tullaan jatkamaan: ”Otetaan nyt vielä pari kertaa” jne. jne.

 

21:28

Kitarat valmiit. Sillä välin kun Sami ja Jonne puursivat, Juha ja minä ja Janne ja Satu saunottiin.