29. elokuuta 09: lauantai

joskus iltakuuden jälkeen

Menin Samille purkittamaan lauluja (vaimo oli mukana). Lievää pahoinvointia, joka hankaloitti ns. suoritukseen keskittymistä. Totesin inhoavani Silveriä laulettavana, olen ollut melodioita säveltäessäni turhan populaari eli ns. pop, kuten piireissä sanotaan. "Täyttä skeidaa", huomautin Samille parin ensimmäisen oton jälkeen. Silver on rankka laulettava, joten aivan viimeiset vokaalit jäivät ensi viikolle, niissä vaaditaan falsettiakin. Olen sentään tyytyväisehkö mitä tulee kappaleen "kertosäkeistön" dissonanttisiin stemmoihin! No, purkitettiin sitten kaikessa rauhassa & rentoudessa kiippariosuuksia. Löytyi kunnon soolosoundi joten keksin lennosta soittaa alkupäähän villin soolon heti 1. kitarasoolon jälkeen. Rentoa oli, ehkä liiankin, soitin sooloa ja istuin syvällä sohvan nielussa... (Sami otti kuvankin, julkaisseeko sen blogissaan, mene & tiedä.) Leffakohtaan choir-padia ja bassoiksi string ensembleä. Päädyttiin harkitsemaan sitä, viitsiikö ko. kohtaan enää soittaa synteettisiä timpaneja, koska ko. kohta ei niitä ehkä tarvitse. Haluaisin kunnon syntikan itsellenikin, nykyinen lelukiipparihan (phones/output) ei mene läpi edes "Jekku-Pekka ja namusedän kastraatio" -lastenmusikaalissa eli sen soundia voidaan kohtuuttomuuteen sortumatta kuvailla ns. muoviseksi.

Tähän loppuun koen voimakkaasti tarvetta liittää syvällisen mietelauseen.

"Elämä on kuin oksennus... tai progemusiikki."